PIPOJA

Kyllä sitä nyt aina pari pipoa pitää olla työn alla! Punainen on jäänyt viime vuonna kesken. Löysin sen aivan yllättäin ja kun olin ostanut juuri uudet kutosen puikot kauppareissulla, niin siksi tuo neulontakassi varmaan sitten löytyikin, hih!! No en ole mikään himoneuloja, mutta tosi helppoja ja kivoja pieniä juttuja on hauska kutoa ja nyt teen sitten myös valkoisesta heijastinlangasta uutta pipoa itselle. (Oranssit tein edellisvuonna ja oma hukassa, höh) Lanka on tosi paksua ja lukeekin että puikot saisivat olla kokoa 10. No ei minulla niin isoja puikkoja ole, niin testi mielessä tässä vetelen kutosen puikoilla. Punaiseen pipoon kun tuli silmukoita 70, niin tässä valkoisessa on nyt sitten 48.
Isännän siniseen pipoon laitoin silmukoita 80 ja pituus olisi saanut olla pikkasen pidempikin. Hän kun tykkää taittaa reunan kaksinkerroin. Itse haluan tosi lyhkäsen/matalan pipon, ettei tarvi käännellä, eikä roikotella sitä takaraivossa. Käytössä muutenkin pikkasen pipo aina niinsanotusti venahtaa. (puikot siinä myös kutoset, kuten kuuluu)
Itselle hyväksi olen havainnut että loppuvaiheessa joka puikolta kaventaa 2 silmukkaa ja kun on enää joka puikolla neljä jäljellä, päätän työn. Ei tule liian suippo loppuosa..........
Säärystimiäkin tein alkuun tyttärelle mutta hän innostui itsekin neulomaan ja tekee loppuun kotonansa molemmat säärystimet, kivaa!

Pikkasen oli pieni, mutta kun kostutti ja muotoili oman pään mukaan,
niin alkoi olemaan sopivan kokoinen. Yllättävän paljon venuu loppujen lopuksi
nämä itseneulotut pipot....

Tästä sain ohjeen pipoihin. Itse tein vähän soveltamalla mutta tämä on hyvä ohje.