torstai 30. elokuuta 2018

TIKKATAULUKAKKU


Tai sen näköistä koitin tehdä. Olisi pitänyt kerralla valuttaa täytteitä enemmän, niin olisi rinkulat tulleet selvemmin esiin....noo ehkä se ei kuitenkaan taasen makua haittaa..
Tämän ohjeen otin SOPPA365-sivulta ja muutin pikkasen enemmän oman makuiseksi. Tuoreesta mintusta en ole ennen tehnyt juustokakkua (hyydykekakkua), tiedä onko se, vai mikä, mutta kaipasin silti ehkä enemmän makeutta tällä kertaa tähän. Tätä maistettiin kyllä jo seuraavana päivänä. Yleensä kun annan juustokakkujen makustua jääkaapissa vähintään kaksi päivää.
(jk: hyvää oli kuulemma vieraiden mielestä.)




Pohja
180 g Digestive-keksejä
80 g voita

Täyte
1 ruukku minttua
1 limetin raastettu kuori
230 g valkosuklaata
0,5 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria (aitoa)
1 dl Ville Vallaton kermalikööriä
500 g löysää maustamatonta jogurttia
5 dl vispikermaa (löysäksi vispattua)
vihreää elintarvikeväriä
tilkka maitoa
7 liivatelehteä
2 limetin mehu


Täytteessä murskasin keksit morttelin avulla ja sekoitin sulatetun voin joukkoon ja taputtelin 24 kokoisen irtopohjavuoan pohjalle, jossa leivinpaperi. Jääkaappiin odottamaan täytteen teon ajaksi.

Nypein ensin mintun lehdet tehosekoittimeen sekä limetin raastetun kuoren ja lisäsin mukaan myös  maustamatonta jogurttia jonkun verran. (Olin mitannut täytteeseen tarvittavan määrän jo valmiiksi erikseen kippoon, josta sen otin) Sitten surautin sen sileäksi. Seuraavaksi sulatin valkosuklaan.
Laitoin liivatteet likoamaan kylmään veteen, vatkasin kerman (mukaan sokerit) , puristin limetit ja seuraavaksi sulatin liivatteet limetin mehuun. Sekoitin kaikki yhteen, viimeisenä liivateseoksen.
Lopussa jaoin taikinan kahteen osaan ja toiseen laitoin vihreää pastaväriä ja toiseen taikinan lorautin ruokalusikallisen maitoa...
Sitten kaadoin täytteet vuorotellen vuoan pohjalle (reilu desi kerrallaan),  eli täyte kaadetaan keskelle yhteen kohtaan, ja sen päälle keskelle kaadetaan myös toista täytettä.  Sitä tehdään niin kauan että täytteet loppuvat molemmista kipoista. Saa hyytyä jääkaapissa 1-2 päivää.
Koristelin suklaanumeroilla.














sunnuntai 26. elokuuta 2018

SIENIVEITSI


Kuvassa ei niin hyvin näy, mutta sain isännältä kesällä uuden sieniveitsen, jonka terään on oikein kaiverrettu minun nimi. Oli kyllä oiva apu metsässä. Muutama tatti tosiaan löytyi ja niistä sitten pannulle sipulin kanssa suurin osa. En halunnut nyt tehdä mitään kermaista kastiketta, vaan paistoin sienet sipulin ja valkosipulin kera. Mausteeksi suolaa, pippuria, yrttimaustetta, sitruunan mehua ja hieman balsamietikkaa. Jauhetun hirvipihvin kanssa sopi hyvin porkkanapyree (sekin ilman kermaa).
Sekaan vain voita ja suolaa. Paahdetut kik-herneet ja omasta pihasta poimitut karhuvatukat sopivat myös mukaan. Ei ollut yhtään "kuiva annos".
Ison viinilasin otin tällä kertaa myös. Jotenkin jälkikäteen tuli kumma olo kun vaihteeksi eksyin tänään metsässä ja taisin säikäyttää niin isännän kuin itsenikin. Olin mennyt kuulemma vanhan suon yli heittämällä (onneksi ollut kuiva kesä)  ja täytyy tunnustaa että yhessä kohtaa kun suunnistin kännykän mukaan tien suuntaan ja vajosin reittä myöden suohon, meinasi tulla paniikki.
Tästä opin että useimmin katson karttaa, missä kohtaa liikun. Isäntä sanoi että seuraavalla kerralla minulle laitetaan se koiran tutkapanta kaulaan. Piste. Hän sitten näkee missä menen.











METSÄSSÄ


Niin mahtavaa kun koirat saa taas juosta vapaana metsässä pitkän kuuman kesän jälkeen. Sieniä olin katselemassa yksi päivä ja haperoita jo näkyi. Ei vielä kangassieniä, joita haluaisin poimia talteen.
Pakkasesta viimeiset suolasienet tänään käyttöön, jotta toivottavasti saa sitten uusia tilalle.
Eilen oli Venetsialaiset, jolloin nykyään saa ammuskella rakettejakin. Sitä en heti edes muistanut, mutta kun ihmeteltiin että mitäs tuo koirus tuolla nyt haukkuu, niin kuuli ilmeisesti keskustasta kuuluvan  rakettien pauketta. Masi sen kuuli mutta Ronjalla taitaa olla jo heikompi tuo kuulopuoli niin ei reagoinut mitenkään.
Masi tuli hetkeksi meidän kanssa sisälle pureskelemaan vanhaa lelua, mutta paremmin hän ulkona viihtyy, niin sai mennä sinne sitten loppuyöksi.









tiistai 21. elokuuta 2018

NOPEAT MUSTIKKAMUFFINIT


Eiköhän se joka syksyyn kuulu tehä mustikkapiirakka tai muffinsseja. Tällä kertaa tein nopeat mustikkamuffinit uunissa.



3 dl mustikoita
2 munaa
1,5 dl sokeria
80 g voita (sulatettuna)
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
0,75 dl löysää vaniljakastiketta /maitoa

Uunissa 220-225 ja noin 12 min

Vaahdotin munat ja sokerin. Lisäsin rasvan. Sitten lisäsin kuivat aineet, sitten maidon. Laitoin viimeisenä mustikat varovasti nuolijan kanssa taikinan sekaan ja sitten lusikoin taikinan 12 kolon muffinsivuokaan, jossa paperiset leivosvuoat.



























sunnuntai 12. elokuuta 2018

MERIHANHEA


Eilen illalla syötiin isännän ampumaa merihanhea. Itse sitä en ole ennen syönyt ja täytyy sanoa että oli kyllä hyvää.
Tänään illalla on sitten vielä kyyhkystä ja hanhen koipia tarjolla. Nahka hanhesta oli otettu pois.
Mausteena lähinnä suola, pippuri ja timjami.
Hanhen rintapalat isäntä maustoi ensin, sitten ne paistettiin pannulla ruskeaksi, jonka jälkeen uuniin (175)  punaviinikastikkeen kera reiluksi puoleksi tunniksi.
Oikein hyvää tuli!









perjantai 10. elokuuta 2018

ISÄNTÄ KYYHKYJAHDISSA,  MINÄ LENKILLÄ


Kyyhkyjahti alkoi tänään ja odotankin että jos huomenna illalla vaikka saisi sitten kyyhkypaistia. Isäntä lähti sitä hakemaan vähän kauempaa kuin täältä omilta nurkilta.

Itse katselin tänään puolitoista tuntia kylänraitilla että mitä sieltä löytyy. Muutama tatti, yllättävän paljon linnun sulkia, mustikoita ja kaunista ilmaa ainakin riitti.
Samalla tuli testattua ihka uudet juoksulenkkarit, jotka ehkä olisivat saaneet olla kuitenkin puoli numeroa isommat....noo näillä mennään. Suomalainen ei turhia rutise, kyllä ne tosta venyy, laitetaan nilkkaan laastaria, mitäs sitä nyt enää ainakaan mitään palauttelemaan kun on jo ihan hikiset koko kengät. Eli tosi hyvät lenkkarit olivat.





















perjantai 3. elokuuta 2018

IHANA VIILEÄ ILTA JA KYNTTILÄT


Melkein vois sanoa että kuvat kertoo kaiken. Rakastan kynttilöitä ja pimeneviä kesäiltoja.