tiistai 31. maaliskuuta 2015

IHANA TALVI  (Heli Laaksonen)

Tämän aamun tunnelmia tiivistettynä:

Tammikuu 1. klo 17.00
Lunt satta! Lumi o sit kaunist!
Luanto tule kaunim valkkoseks ja miäli piristy,
ku ei ol enä nimpal pimmiä.
Mää tei itellen kuuma rommitoti
ja mää istusin ikkuna äären kattoma hiutaleitte leijumist maaha.
Tosi kaunist.
Tammikuu 2.
Mää heräsi ja kattosi akkunast pihal.
Koko maisemam peitti uus puhtavalkone lumi.
Hiano näky! Jokasel puul ja penssal o valkone kaapu.
Mää tei talven lumityä ja nauti joka kolallisest.
Mää kolasi sekä piha et jalkakäytävä.
Myähemmi päiväl tielaitoksse aura auras tiä ja tyäns lume piha ette.
Kuljettaja naureskel mul ja vilkutti.
Määki vilkuti hänel ja kolasi piha erusta taas auki.
Tammikuu 3.
Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o parikytä astet.
Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost.
Mää tei lumityä ja taas ku mää sai tyä valmiks, tuli aura-auto.
Lumi ol täl kertta ruskian harmaat.
Tammikuu 4.
Sää lauhtus, lumi suli sohjoks, ja se jäätys liukkaks, ku pakkane taas kiristys.
Kaatusin perssellen postilaatikom eress.
22 eurom poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei ollu poikki.
Sääennustus lupas lissä lunt.
Tammikuu 5.
Viäläki nii kauhja kylm. Pittää osta maasturi, et mää päässe töihi.
Auto liukus päi kairet ja oikkia etukulma meni aika pahaste kassa.
Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Auto o iha sualas ja kuras.
Tiaros ol lumitöit tänäpä. Se perkele aura ajo ohitte kaks kertta.
Tammikuu 6.
26 astet pakkast. Lissä tota perhana lunt.
Pihal ei ol yhtäm puuta tai pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu.
Sähkö oliva poikki melkke koko yä. Mää yriti pittä talo lämpimänä kynttilöil ja
pensalämmittimel, joka kylläki roiskas hiuka yli, syttys tule ja oli poltta koko talo.
Mää sai onneks matol tukahrutettu liäki, mut mää sai toise aste palovammoi kässi ja silmäripse ja kulmakarva palova.
Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja hajos lunastuskuntto.
Tammikuu 7.
Tota vitunperkele valkost paska tule koko aja.
Kaik perkele vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postilaatikol.
Jos mää saa kässi sen saatanan kusipää, mikä aja tota aura-auto,
niin mää revi silt syräme rinnast! Se o ain varma kulman taka kytikses ja
orotta, ku mää saa piha puhtaks!
Sähkö ova viälki poikki. Vesijohro jäätys ja näyttäsis silt, ettei katto kestä tol lume paino.
Tammikuu 8.
Saatana, 12 perkelee sentti uutta vitu lunt ja vitu ränttä ja vitu jäät, ja
herra yksinäs tiättä mitä paska sitä taivast viime yän tuli.
Mää yriti ossu aura-auton kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko.
Auto ei lähre käyntti. Mää luule, et must on tulos lumisokkia.
Mää em pysty liikuttama varppaitan. En ol nähny aurinkko montte viikko.
Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks.
Perkele, mää muuta Espanja, tai ainaki Tampereell.
Vitutta nii perkeleste! Saatana lumi ja koko talv.

2 kommenttia:

  1. Jaha tällaistä, unelmointia, luin kuitenkin loppuun, meinasin kuolla nauruun, näkisitte millaista on täällä, kiitos aamun avauksestta, helpottaa kun muillakin on talvi.

    VastaaPoista