SIENIVEITSI

Kuvassa ei niin hyvin näy, mutta sain isännältä kesällä uuden sieniveitsen, jonka terään on oikein kaiverrettu minun nimi. Oli kyllä oiva apu metsässä. Muutama tatti tosiaan löytyi ja niistä sitten pannulle sipulin kanssa suurin osa. En halunnut nyt tehdä mitään kermaista kastiketta, vaan paistoin sienet sipulin ja valkosipulin kera. Mausteeksi suolaa, pippuria, yrttimaustetta, sitruunan mehua ja hieman balsamietikkaa. Jauhetun hirvipihvin kanssa sopi hyvin porkkanapyree (sekin ilman kermaa).
Sekaan vain voita ja suolaa. Paahdetut kik-herneet ja omasta pihasta poimitut karhuvatukat sopivat myös mukaan. Ei ollut yhtään "kuiva annos".
Ison viinilasin otin tällä kertaa myös. Jotenkin jälkikäteen tuli kumma olo kun vaihteeksi eksyin tänään metsässä ja taisin säikäyttää niin isännän kuin itsenikin. Olin mennyt kuulemma vanhan suon yli heittämällä (onneksi ollut kuiva kesä)  ja täytyy tunnustaa että yhessä kohtaa kun suunnistin kännykän mukaan tien suuntaan ja vajosin reittä myöden suohon, meinasi tulla paniikki.
Tästä opin että useimmin katson karttaa, missä kohtaa liikun. Isäntä sanoi että seuraavalla kerralla minulle laitetaan se koiran tutkapanta kaulaan. Piste. Hän sitten näkee missä menen.