SUPPILOVAHVEROITA

Juu, taasen tuli puoli korillista suppiksia. Taitaa olla viimeinen kerta kun näitä nyt sitten sai haettua. Ensimmäiset pakkaset ja lumisateet/räntäsateet tulivat. Aurinkokin siis paistaa jo taasen ja asteet lämpenee, mutta alkaa olemaan sen verran suppiksia, että eipä tarvitse enää hakea. Siskolle ja äidillekin annoin molemmille pussillisen kun täällä kävivät kahveella.

Että eivät ole vuodet toistensa kaltaisia. Viime vuonna sain tosi paljon kangassieniä sekä haaparouskuja ja tänä vuonna kangassieniä ei juurikaan ollut. Mutta sitten senkin edestä näitä suppilovahveroita.

Herkutellen peuran sisäfileellä, suppisvoilla, suppiskastikkeella ja muilla herkuilla.

SUPPILOVAHVEROISTA

 Tänä vuonna on tullut niin paljon suppilovahveroita että tuli nyt tehtyä ekaa kertaa oikein suppisvoita. Lisäksi tein pikkelssiä, hilloketta sekä kuivasin osan. Pakkasessakin on valmiiksi sipulin kanssa paistettuja suppilovahveroita ja eteenpäinkin suppiksia olen antanut.. 

Suppilovahverovoi

300 g voita

2 dl kuivattuja suppilovahveroita

2 tl valkoviinietikkaa

Hienonsin kuivatut suppikset tehosekoittimessa ja lisäsin pannulle 50 g voita. Kun voi oli sulanut lisäsin "suppisjauheen" mukaan. Sekoitin hyvin, en paistanut. Annoin hippasen jäähtyä ja lisäsin huoneenlämpöisen voin (250 g) joukkoon etikan kera. Sauvasekoittimella sekaisin ja leivinpaperille massa pitkittäin. Rullasin leivinpaperin kuten karkkipaperin ja laitoin voin sitten jääkaappiin hyytymään pariksi tunniksi. Säilyy siellä hyvin 3-4 vkoa. Tein ison pötkön, mutta tästä saisi siis hyvin kaksi pientä kaunista pötköä. 

Suppispikkelssin ohje onkin täällä jo aiemmin ja hillokkeen ohjeen löysin Marttojen sivuilta. 

UUSI PÖYTÄ

Kierrätys kunniaan!! Sain työkamulta vanhan sähkökaapelikelan, sellaisen pienemmän. Kokoja noita taitaa olla montaa eri. Itsellä oli mummonmökin vintillä vanhan pöydän lasi, joka meni tuohon kuin nappi silmään. Kelahan on nätin harmaa kyllä muuten, mutta halusin sen nyt valkoiseksi. Maalasin kalkkimaalilla, jota löytyi omasta jemmasta vanha purkki. Koristeeksi lasin alle laitoin kauniit servetit, joita olen saanut kamuilta askarteluillassa. Ainoa kustannus oli pikkaset kumitapit jotka ostin lasin ja pöydän väliin. 

Hieno on vaikka ite sanonkin! On nyt mummonmökissä. Saa sitten kaffemukinkin laskea oikein pöydälle jos tarvetta. Pöytähän sieltä olkkarista vielä uupui....

UUSI SIENIKORI

Upeeta mahtavaa!!! Sain siskolta uuden sienikorin, johon hän oli maalannut ihanan kuvan. Kyllä nyt kelpaa. Heti piti mennä metsälle katsomaan mitä sieltä löytyi. No löytyihän sieltä!!

AFTER EIGHT JUUSTOKAKKU

Suklainen pläjäys tällä kertaa. Koristeet tein valkosuklaasta ja tummasta suklaasta. Minulla oli iso laatikko After Eight-suklaata, joten aattelin puolet siitä laittaa tähän juustokakkuun. Vuokana oli 21 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka. 

Pohja

300 g Oreo Mint täytekeksejä

50 g voita

Täyte

200 g vaniljatuorejuustoa

240 g maitosuklaavanukasta

200 g After Eight-suklaata (sulata) 

2 dl kermaa (vaahdota) 

2 tl vaniljasokeria

5 kpl liivatelehtiä

0,6 dl vettä

Kiille

3 kpl liivatelehtiä

3 dl maitoa

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

0,5 dl Oboy kaakaojauhetta

3/4 dl sokeria

1,5 tl vaniljasokeria

Tästä satsista taisin käyttää vain reilut 2 dl hyytyneen täytteen päälle. 

OMALLA KYLÄLLÄ

Tuli käveltyä eilen naapurin kanssa sellaset 17 km oman kylän maisemissa. Löydettiin matkalla aivan ihana lampi ja kotvan kuluttua olimmekin sitten jo naapurikylässä. Ihan niin pitkälle ei ajateltu mennä, joten oli mukava kun naapurin isäntä tuli meidät hakemaan autolla kotiin. Olisi kuitenkin ollut matkaa vielä noin 15 km. Ei muuten mutta ei oltu varauduttu kuin pienellä määrällä vettä, joka oli jo juotu niin... Matkan varrella näkyi myös kummallinen puinen koppi, jonka ikkunassa oli puinen pää... Kaikkea sitä on. 

KIULU PIHASAUNAAN

 Tuunasin meidän pihasaunaan uuden kiulun. Vanha alkoi olemaan halki ja muutenkin se muoviosa oli jo aikansa elänyt. Pitäisi varmaan vähän paremmin säilyttää noita kiuluja saunomisen jälkeen, mutta kummasti se asia sitten aina unohtuu saunan ja paljuilun välillä. Polttopiirsin kiuluun karhu-logon vaihteeksi ja isännälle oma kauha sitten millä saa löylyä heittää. On sitten molemmille nyt omat. Omasta vielä puuttuu kylläkin tuo EMÄNTÄ-sana....

Löylytuoksuna tuo tervaleijona on omaan makuun. Tykkään. Ettei aina perinteistä tervaa tai koivutuoksua. Ei kiitos. Ne saa nyt riittää hetkeksi.